Troilos ja Cressida eli hämmentävä Troijan sota

9789510323731Troilos ja Cressida on kyyninen ja paikoitellen hauska sota- ja rakkaustarina. Näytelmässä on paljon erilaisia aineksia, kummallista huumoria, masentava maailmankuva ja tosi surullinen loppu.

Troilos ja Cressida ovat troijalaisia rakastavaisia, jotka kokevat hetken onnea ennen kuin Cressida joutuu sotavankina kreikkalaisille. Enimmäkseen seurataan kuningas Priamoksen ja Agamemnonin hieman tylsänpuoleista sodanjohtoa.

Troilos ja Cressida on yksi niistä Shakespearen uran keskivaiheen näytelmistä, joita nimitetään ongelmanäytelmiksi. (Toiset ongelmanäytelmät ovat  Mitta mitasta ja Loppu hyvin, kaikki hyvin) Ne ovat jotakin epämääräistä komedian ja tragedian väliltä, eikä kukaan saa niistä oikein otetta, eikä varsinkaan tiedä pitäisikö lopuksi itkeä, nauraa vai olla mustaakin mustemman nihilismin vallassa.

Joyce Carol Oates on sanonut että Troilos ja Cressida on ”häiritsevin ja epämääräisin” Shakespearen näytelmistä. Aina viisas Jann Kott oli taas sitä mieltä, että näytelmä on ”hämmästyttävä ja moderni”. Ralf Långbacka sanoo esipuheessa, että T&C on ”korkean ja matalan väliin tehty kuperkeikka”.

Olen jutellut joskus joidenkin Shakespeare-entusiastien ja tutkijoiden kanssa, jotka ovat sitä mieltä, että Shakespearen kaikki näytelmät ovat päättäväisen ja suunnitelmallisen mielen tuotosta, ja jokainen kummallinenkin yksityiskohta on pohtimisen arvoinen ja täynnä merkitystä. Tällainen suhtautuminen Shakespeareen (tai mihin tahansa taiteeseen) on tavallaan se kaikkien antoisin ja selkein. Mutta joskus sellainen tuntuu uuvuttavalta; olisi vain helpointa todeta että en tajunnut mitään ja ei paljon edes kiinnostanut ja kenties tekijä oli itsekin samoissa fiiliksissä teosta laatiessaan.

Tästäkin näytelmästä olisi varmasti hyvä nähdä jokin tulkinta näyttämöllä tai elokuvissa. Ehkä se siitä sitten aukeaisi paremmin. Troilosta ja Creassidaa ei kuitenkaan esitetä kovin usein.

Uusi suomennos on Anna-Maija Viitasen.