Pahiksista pahin eli Rikhard III

Sheikkis-bologissa on ollut pitkään hiljaista, ja siitä  pahoitteluni.  Työ- ja yksityiselämän kiireet ovat ajaneet taas ohi. Mutta nyt voisi taas jatkaa.

9789510294901

Olen itsekin ruvennut tekemään aika paljon draamajuttuja sitten viime näkemän. Olen nyt toista vuotta TV2:n Uusi päivä -sarjan kässäritiimissä. Superlahjakkaan Lija Fischerin ohjaama (ja minun kirjoittamani) Joulu on ihmisen paskinta aikaa esitettiin Riihimäen teatterissa viime syksynä. Ja nyt on uusia, salaisia projekteja tulilla.

Nykyajan draama on hyvin erilaista kuin tällaiset vanhat klassikkonäytelmät, mutta on niissä paljon samaakin. Rakkaus ja kuolema ovat aina muodissa. Pohjimmiltaan draama on vuosisadasta toiseen sitä, että  hyville ihmisille tapahtuu pahoja asioita.

Mutta sitten asiaan, Rikahrd III:een. Nyt on kunnollista ja synkkää!

Rikhard III on historiallisista kuningasnäytelmistä viimeinen, ja se kertoo kuinka Englannin sisällissota saadaan vihdoin ratkaistua. Rikhard III on pahimpia, jopa pahin kaikista Shakespearen luomista hahmoista.  Hänestä ei löydy ollenkaan valoa,  ellei ohjaaja varta vasten liimaa tekstin päälle joitakin sovittavia piireitä. Sellainen on tarjolla ainakin siinä, että kaikki vihaavat Rikhardia, jopa oma vaimo ja kaikki koirat. Ja onhan se tietysti hyvin säälittävää.

Ruusujen sota on vaiheessa, jossa Yorkit ovat vallassa, maassa vallitsee jonkinlainen rauha ja valtaistuimella lepäilee Rikhardin isoveli Edvard IV.  Rikhard on katkera veljilleen ja koko maailmalle siitä, että on aina jäänyt toisten varjoon, ja tekee monimutkaisen ja nerokkaan suunnitelman kaapatakseen vallan. Edessä on monta kruununperijää, mutta Rikhard on kaikkia ovelamapi. Hän on valehtelee, imartelee, flirttailee, tappaa, painostaa ja jyrää. Ja vaikka Rikhard on niin paha, hänen pyrkimyksiään alkaa tahtomattaankin vähän kannattaa.

Rikhard aloittaa viettelemällä ylhäisen Annan vaimokseen, ja onnistuu siinä, vaikka – tai ehkä juuri siksi – että on hetki sitten tappanut tämän rakkaan puolison. (Tekstissä ei esitetä mitään järkevän suuntaistakaan syytä Annan myöntymiseen, vaikka kieltämättä Rikhardilla on ihan hyvä supliikki.)  Rikhard juonittelee veljensä Clarencen teloituksen, tappaa toisen veljensä eli istuvan kuninkaan suruun ja stressiin, surmaa vaimonsa ja useita aatelismiehiä. Kirsikaksi pahuuden jäätelöannokseen hän murhauttaa söpöt pikku kruununprinssit Towerissa. Valtakunta on hätää kärsimässä Rikhardin alaisuudessa, mutta apu saapuu kostavan Richmondin muodossa. Ennen loppukahakoita kaikki murhatut viholliset tulevat kummittelemaan ja syyttämään Rikhardia. Rikhard joutuu taisteluissa tappiolle, parkaisee kuuluisat sanansa ”Valtakunta hevosesta” ja Richmond laittaa hänet kylmäksi. Kaikki henkiinjääneet ovat ihan että huh, huh, kiitos Richmond! Rupea sinä nyt kuninkaaksi. Ja näin loppuu ruusujen sota ja Richmondista tulee Henrik VII.

Rikhard III:a esitettään parasta aikaa  Kansallisteatterissa Jussi Nikkilän ohjaamana, joten sinne kaikki!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s